Miksi yhä useampi aikuinen ja nuori määrittelee itsensä ADHD:n tai autismikirjon kautta? Psykologian emeritaprofessori Liisa Keltikangas-Järvinen kyseenalaistaa itsediagnostiikan hyödyn ja kutsuu ADHD-diagnoosia kehäpäätelmäksi, joka ei muuta ihmistä miksikään. Keskustelussa pohditaan, heikentääkö diagnoosien laajeneminen oikeasti autismista ja ADHD:sta kärsivien asemaa ja kaventaako se käsitystä normaalista sosiaalisesta vuorovaikutuksesta. Nuorisopsykiatrien mukaan nuoret rakentavat identiteettiään yhä useammin lääketieteellisten häiriöiden termein. Lopuksi kuullaan, mitä keskittymisen ja pitkäjänteisyyden ongelmille voi tutkimusten mukaan tehdä koulussa ja työpaikalla ilman diagnoosia.
00:00 Aiheena itsediagnosoitu autismi ja ADHD-kirjolla olo
00:35 Miksi ADHD jäi pois uudesta kirjasta
01:01 Mitä hyötyä diagnoosista on ihmiselle
01:32 ADHD-diagnoosi kehäpäätelmänä
02:25 Asperger-elitismi ja kunniamerkin tavoittelu
03:13 Lisääkö diagnoosien yleistyminen suvaitsevaisuutta
03:36 Normaalin vuorovaikutuksen ikkuna kapenee
04:27 Käsitteen laajeneminen heikentää vakavasti kärsivien asemaa
05:46 Nuoret rakentavat identiteettiä lääketieteen termein
06:42 Piirteiden kaivelu rekrytoinnissa ja stereotypiat
07:18 Mitä keskittymisongelmille voi tehdä koulussa ja töissä
08:27 Kiitokset ja ohjaus pääjaksoon