Sisäpiirin bonusjaksossa käydään läpi suojelupoliisin historia punaisen Valpon raunioilta nykypäivään ja se, miksi Supon identiteetti on pitkään ollut häilyvä poliisin ja tiedustelupalvelun välissä. Keskustelussa avataan kylmän sodan aikaista kahden tason toimintaa, jossa ylätaso eli poliittisten realiteettien mukaan ja alempi taso operatiivisin perustein. Pekka Virkki kertoo myös arkistolähteiden luotettavuudesta ja siitä, miten tutkija arvioi keskustelumuistioita ja Itä-Saksan aineistoja. Esiin nousee Eero Kekomäki, joka irrotti Supon idänsuhteista mutta jäi historiassa Tiitisen listan varjoon. Lopuksi puhutaan siitä, miksi poliitikoista ei kannata rakentaa pyhimysmyyttejä.
00:00 Mikä suojelupoliisi oikeastaan on
00:24 Supo perustettiin punaisen Valpon raunioille
00:54 Häilyvä identiteetti poliisin ja tiedustelun välissä
01:17 Suomen CIA vai KGB
01:30 Supo kommunistien ja Tehtaankadun aikaan
01:49 Vapaa maa neuvostoystävyyden vaatimusten puristuksessa
02:13 Supon kaksi toiminnan tasoa kylmässä sodassa
02:48 Arvo Pentti ja neuvostorahoitus arkistojen mukaan
03:10 Seppo Tiitinen ja ensivierailu Moskovaan
03:29 Viktor Vladimirov ja epämuodolliset kontaktit
03:51 Rosenholz Itä-Saksan arkistot ja Tiitisen lista
04:18 Kuinka paljon lähteisiin voi luottaa
05:14 Jakoiko Stasi kontakteja KGB:n kanssa
06:05 Tulossa kirja tuntemattomasta Supo-päälliköstä
06:54 Eero Kekomäki jonka työtä ei muisteta
07:57 Felix Karasev ja päällikön vaihto 1995
08:44 Linja muuttui 90-luvun loppua kohti
08:59 Ahtisaari Sorsa ja Alpo Rusi
09:39 Historiassa ei ole pyhimyksiä
10:34 Lopetus ja vinkki pääjaksoon